höyryttyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
höyryttyminen (38)
- teonnimi verbistä höyryttyä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | höyryttyminen | höyryttymiset |
| genetiivi | höyryttymisen | höyryttymisten höyryttymisien |
| partitiivi | höyryttymistä | höyryttymisiä |
| akkusatiivi | höyryttyminen; höyryttymisen |
höyryttymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | höyryttymisessä | höyryttymisissä |
| elatiivi | höyryttymisestä | höyryttymisistä |
| illatiivi | höyryttymiseen | höyryttymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | höyryttymisellä | höyryttymisillä |
| ablatiivi | höyryttymiseltä | höyryttymisiltä |
| allatiivi | höyryttymiselle | höyryttymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | höyryttymisenä (höyryttymisnä) |
höyryttymisinä |
| translatiivi | höyryttymiseksi | höyryttymisiksi |
| abessiivi | höyryttymisettä | höyryttymisittä |
| instruktiivi | – | höyryttymisin |
| komitatiivi | – | höyryttymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | höyryttymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
höyryttymis- | |