höylääminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
höylääminen (38)
- teonnimi verbistä höylätä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | höylääminen | höyläämiset |
| genetiivi | höyläämisen | höyläämisten höyläämisien |
| partitiivi | höyläämistä | höyläämisiä |
| akkusatiivi | höylääminen; höyläämisen |
höyläämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | höyläämisessä | höyläämisissä |
| elatiivi | höyläämisestä | höyläämisistä |
| illatiivi | höyläämiseen | höyläämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | höyläämisellä | höyläämisillä |
| ablatiivi | höyläämiseltä | höyläämisiltä |
| allatiivi | höyläämiselle | höyläämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | höyläämisenä (höyläämisnä) |
höyläämisinä |
| translatiivi | höyläämiseksi | höyläämisiksi |
| abessiivi | höyläämisettä | höyläämisittä |
| instruktiivi | – | höyläämisin |
| komitatiivi | – | höyläämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | höyläämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
höyläämis- | |