höröttäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
höröttäminen (38)
- teonnimi verbistä höröttää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | höröttäminen | höröttämiset |
| genetiivi | höröttämisen | höröttämisten höröttämisien |
| partitiivi | höröttämistä | höröttämisiä |
| akkusatiivi | höröttäminen; höröttämisen |
höröttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | höröttämisessä | höröttämisissä |
| elatiivi | höröttämisestä | höröttämisistä |
| illatiivi | höröttämiseen | höröttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | höröttämisellä | höröttämisillä |
| ablatiivi | höröttämiseltä | höröttämisiltä |
| allatiivi | höröttämiselle | höröttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | höröttämisenä (höröttämisnä) |
höröttämisinä |
| translatiivi | höröttämiseksi | höröttämisiksi |
| abessiivi | höröttämisettä | höröttämisittä |
| instruktiivi | – | höröttämisin |
| komitatiivi | – | höröttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | höröttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
höröttämis- | |