hörähtäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hörähtäminen (38)
- teonnimi verbistä hörähtää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hörähtäminen | hörähtämiset |
| genetiivi | hörähtämisen | hörähtämisten hörähtämisien |
| partitiivi | hörähtämistä | hörähtämisiä |
| akkusatiivi | hörähtäminen; hörähtämisen |
hörähtämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hörähtämisessä | hörähtämisissä |
| elatiivi | hörähtämisestä | hörähtämisistä |
| illatiivi | hörähtämiseen | hörähtämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hörähtämisellä | hörähtämisillä |
| ablatiivi | hörähtämiseltä | hörähtämisiltä |
| allatiivi | hörähtämiselle | hörähtämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hörähtämisenä (hörähtämisnä) |
hörähtämisinä |
| translatiivi | hörähtämiseksi | hörähtämisiksi |
| abessiivi | hörähtämisettä | hörähtämisittä |
| instruktiivi | – | hörähtämisin |
| komitatiivi | – | hörähtämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hörähtämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hörähtämis- | |