häväiseminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
häväiseminen (38)
- teonnimi verbistä häväistä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häväiseminen | häväisemiset |
| genetiivi | häväisemisen | häväisemisten häväisemisien |
| partitiivi | häväisemistä | häväisemisiä |
| akkusatiivi | häväiseminen; häväisemisen |
häväisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | häväisemisessä | häväisemisissä |
| elatiivi | häväisemisestä | häväisemisistä |
| illatiivi | häväisemiseen | häväisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | häväisemisellä | häväisemisillä |
| ablatiivi | häväisemiseltä | häväisemisiltä |
| allatiivi | häväisemiselle | häväisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | häväisemisenä (häväisemisnä) |
häväisemisinä |
| translatiivi | häväisemiseksi | häväisemisiksi |
| abessiivi | häväisemisettä | häväisemisittä |
| instruktiivi | – | häväisemisin |
| komitatiivi | – | häväisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | häväisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
häväisemis- | |