hätyyttäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hätyyttäminen (38)
- teonnimi verbistä hätyyttää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hätyyttäminen | hätyyttämiset |
| genetiivi | hätyyttämisen | hätyyttämisten hätyyttämisien |
| partitiivi | hätyyttämistä | hätyyttämisiä |
| akkusatiivi | hätyyttäminen; hätyyttämisen |
hätyyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hätyyttämisessä | hätyyttämisissä |
| elatiivi | hätyyttämisestä | hätyyttämisistä |
| illatiivi | hätyyttämiseen | hätyyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hätyyttämisellä | hätyyttämisillä |
| ablatiivi | hätyyttämiseltä | hätyyttämisiltä |
| allatiivi | hätyyttämiselle | hätyyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hätyyttämisenä (hätyyttämisnä) |
hätyyttämisinä |
| translatiivi | hätyyttämiseksi | hätyyttämisiksi |
| abessiivi | hätyyttämisettä | hätyyttämisittä |
| instruktiivi | – | hätyyttämisin |
| komitatiivi | – | hätyyttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hätyyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hätyyttämis- | |