häslinki
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (arkikieltä) kohellus, touhotus; toiminta, josta puuttuu määrätietoisuus
- (arkikieltä) edellisen harjoittamisesta syntyvä tilanne: hässäkkä, härdelli
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häslinki | häslingit |
| genetiivi | häslingin | häslinkien (häslinkein) |
| partitiivi | häslinkiä | häslinkejä |
| akkusatiivi | häslinki; häslingin |
häslingit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | häslingissä | häslingeissä |
| elatiivi | häslingistä | häslingeistä |
| illatiivi | häslinkiin | häslinkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | häslingillä | häslingeillä |
| ablatiivi | häslingiltä | häslingeiltä |
| allatiivi | häslingille | häslingeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | häslinkinä | häslinkeinä |
| translatiivi | häslingiksi | häslingeiksi |
| abessiivi | häslingittä | häslingeittä |
| instruktiivi | – | häslingein |
| komitatiivi | – | häslinkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | häslingi- | |
| vahva vartalo | häslinki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |