häpäiseminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]häpäiseminen (38)
- se, että häpäistään
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhæpæi̯seminen/
- tavutus: hä‧päi‧se‧mi‧nen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häpäiseminen | häpäisemiset |
| genetiivi | häpäisemisen | häpäisemisten häpäisemisien |
| partitiivi | häpäisemistä | häpäisemisiä |
| akkusatiivi | häpäiseminen; häpäisemisen |
häpäisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | häpäisemisessä | häpäisemisissä |
| elatiivi | häpäisemisestä | häpäisemisistä |
| illatiivi | häpäisemiseen | häpäisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | häpäisemisellä | häpäisemisillä |
| ablatiivi | häpäisemiseltä | häpäisemisiltä |
| allatiivi | häpäisemiselle | häpäisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | häpäisemisenä (häpäisemisnä) |
häpäisemisinä |
| translatiivi | häpäisemiseksi | häpäisemisiksi |
| abessiivi | häpäisemisettä | häpäisemisittä |
| instruktiivi | – | häpäisemisin |
| komitatiivi | – | häpäisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | häpäisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
häpäisemis- | |