hämääntyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hämääntyminen (38)
- teonnimi verbistä hämääntyä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hämääntyminen | hämääntymiset |
| genetiivi | hämääntymisen | hämääntymisten hämääntymisien |
| partitiivi | hämääntymistä | hämääntymisiä |
| akkusatiivi | hämääntyminen; hämääntymisen |
hämääntymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hämääntymisessä | hämääntymisissä |
| elatiivi | hämääntymisestä | hämääntymisistä |
| illatiivi | hämääntymiseen | hämääntymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hämääntymisellä | hämääntymisillä |
| ablatiivi | hämääntymiseltä | hämääntymisiltä |
| allatiivi | hämääntymiselle | hämääntymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hämääntymisenä (hämääntymisnä) |
hämääntymisinä |
| translatiivi | hämääntymiseksi | hämääntymisiksi |
| abessiivi | hämääntymisettä | hämääntymisittä |
| instruktiivi | – | hämääntymisin |
| komitatiivi | – | hämääntymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hämääntymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hämääntymis- | |