häläri
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
häläri (6)
- (puhekieltä) puhelinsoitto, joka lopetetaan ennen kuin vastaanottaja vastaa puhelimeen ja jonka tarkoituksena on saada vastaanottaja soittamaan takaisin
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus (yleiskielessä) | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häläri | hälärit |
| genetiivi | hälärin | hälärien häläreiden häläreitten |
| partitiivi | häläriä | häläreitä hälärejä |
| akkusatiivi | häläri; hälärin |
hälärit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hälärissä | häläreissä |
| elatiivi | häläristä | häläreistä |
| illatiivi | häläriin | häläreihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hälärillä | häläreillä |
| ablatiivi | häläriltä | häläreiltä |
| allatiivi | hälärille | häläreille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hälärinä | häläreinä |
| translatiivi | häläriksi | häläreiksi |
| abessiivi | hälärittä | häläreittä |
| instruktiivi | – | hälärein |
| komitatiivi | – | häläreine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | häläri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. puhelinsoitto, joka lopetetaan ennen vastausta
|