häkeltyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
häkeltyminen (38)
- teonnimi verbistä häkeltyä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häkeltyminen | häkeltymiset |
| genetiivi | häkeltymisen | häkeltymisten häkeltymisien |
| partitiivi | häkeltymistä | häkeltymisiä |
| akkusatiivi | häkeltyminen; häkeltymisen |
häkeltymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | häkeltymisessä | häkeltymisissä |
| elatiivi | häkeltymisestä | häkeltymisistä |
| illatiivi | häkeltymiseen | häkeltymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | häkeltymisellä | häkeltymisillä |
| ablatiivi | häkeltymiseltä | häkeltymisiltä |
| allatiivi | häkeltymiselle | häkeltymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | häkeltymisenä (häkeltymisnä) |
häkeltymisinä |
| translatiivi | häkeltymiseksi | häkeltymisiksi |
| abessiivi | häkeltymisettä | häkeltymisittä |
| instruktiivi | – | häkeltymisin |
| komitatiivi | – | häkeltymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | häkeltymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
häkeltymis- | |