häiriköiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
häiriköiminen (38)
- teonnimi verbistä häiriköidä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häiriköiminen | häiriköimiset |
| genetiivi | häiriköimisen | häiriköimisten häiriköimisien |
| partitiivi | häiriköimistä | häiriköimisiä |
| akkusatiivi | häiriköiminen; häiriköimisen |
häiriköimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | häiriköimisessä | häiriköimisissä |
| elatiivi | häiriköimisestä | häiriköimisistä |
| illatiivi | häiriköimiseen | häiriköimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | häiriköimisellä | häiriköimisillä |
| ablatiivi | häiriköimiseltä | häiriköimisiltä |
| allatiivi | häiriköimiselle | häiriköimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | häiriköimisenä (häiriköimisnä) |
häiriköimisinä |
| translatiivi | häiriköimiseksi | häiriköimisiksi |
| abessiivi | häiriköimisettä | häiriköimisittä |
| instruktiivi | – | häiriköimisin |
| komitatiivi | – | häiriköimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | häiriköimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
häiriköimis- | |