häikäiseminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
häikäiseminen (38)
- teonnimi verbistä häikäistä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häikäiseminen | häikäisemiset |
| genetiivi | häikäisemisen | häikäisemisten häikäisemisien |
| partitiivi | häikäisemistä | häikäisemisiä |
| akkusatiivi | häikäiseminen; häikäisemisen |
häikäisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | häikäisemisessä | häikäisemisissä |
| elatiivi | häikäisemisestä | häikäisemisistä |
| illatiivi | häikäisemiseen | häikäisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | häikäisemisellä | häikäisemisillä |
| ablatiivi | häikäisemiseltä | häikäisemisiltä |
| allatiivi | häikäisemiselle | häikäisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | häikäisemisenä (häikäisemisnä) |
häikäisemisinä |
| translatiivi | häikäisemiseksi | häikäisemisiksi |
| abessiivi | häikäisemisettä | häikäisemisittä |
| instruktiivi | – | häikäisemisin |
| komitatiivi | – | häikäisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | häikäisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
häikäisemis- | |