häikäileminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
häikäileminen (38)
- teonnimi verbistä häikäillä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häikäileminen | häikäilemiset |
| genetiivi | häikäilemisen | häikäilemisten häikäilemisien |
| partitiivi | häikäilemistä | häikäilemisiä |
| akkusatiivi | häikäileminen; häikäilemisen |
häikäilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | häikäilemisessä | häikäilemisissä |
| elatiivi | häikäilemisestä | häikäilemisistä |
| illatiivi | häikäilemiseen | häikäilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | häikäilemisellä | häikäilemisillä |
| ablatiivi | häikäilemiseltä | häikäilemisiltä |
| allatiivi | häikäilemiselle | häikäilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | häikäilemisenä (häikäilemisnä) |
häikäilemisinä |
| translatiivi | häikäilemiseksi | häikäilemisiksi |
| abessiivi | häikäilemisettä | häikäilemisittä |
| instruktiivi | – | häikäilemisin |
| komitatiivi | – | häikäilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | häikäilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
häikäilemis- | |