hähättäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hähättäminen (38)
- teonnimi verbistä hähättää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hähättäminen | hähättämiset |
| genetiivi | hähättämisen | hähättämisten hähättämisien |
| partitiivi | hähättämistä | hähättämisiä |
| akkusatiivi | hähättäminen; hähättämisen |
hähättämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hähättämisessä | hähättämisissä |
| elatiivi | hähättämisestä | hähättämisistä |
| illatiivi | hähättämiseen | hähättämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hähättämisellä | hähättämisillä |
| ablatiivi | hähättämiseltä | hähättämisiltä |
| allatiivi | hähättämiselle | hähättämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hähättämisenä (hähättämisnä) |
hähättämisinä |
| translatiivi | hähättämiseksi | hähättämisiksi |
| abessiivi | hähättämisettä | hähättämisittä |
| instruktiivi | – | hähättämisin |
| komitatiivi | – | hähättämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hähättämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hähättämis- | |