häärivä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
häärivä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hääriä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häärivä | häärivät |
| genetiivi | häärivän | häärivien (hääriväin) |
| partitiivi | häärivää | hääriviä |
| akkusatiivi | häärivä; häärivän | häärivät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | häärivässä | häärivissä |
| elatiivi | häärivästä | häärivistä |
| illatiivi | häärivään | hääriviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | häärivällä | häärivillä |
| ablatiivi | häärivältä | hääriviltä |
| allatiivi | häärivälle | hääriville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | häärivänä | häärivinä |
| translatiivi | hääriväksi | hääriviksi |
| abessiivi | häärivättä | häärivittä |
| instruktiivi | – | häärivin |
| komitatiivi | – | häärivine |