häärintä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

häärintä (9-J)

  1. hääriminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhæːrint̪æ/
  • tavutus: hää‧rin‧tä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi häärintä häärinnät
genetiivi häärinnän häärintöjen
(häärintäin)
partitiivi häärintää häärintöjä
akkusatiivi häärintä;
häärinnän
häärinnät
sisäpaikallissijat
inessiivi häärinnässä häärinnöissä
elatiivi häärinnästä häärinnöistä
illatiivi häärintään häärintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi häärinnällä häärinnöillä
ablatiivi häärinnältä häärinnöiltä
allatiivi häärinnälle häärinnöille
muut sijamuodot
essiivi häärintänä häärintöinä
translatiivi häärinnäksi häärinnöiksi
abessiivi häärinnättä häärinnöittä
instruktiivi häärinnöin
komitatiivi häärintöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo häärinnä-
vahva vartalo häärintä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]