hääriminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hääriminen (38)
- teonnimi verbistä hääriä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hääriminen | häärimiset |
| genetiivi | häärimisen | häärimisten häärimisien |
| partitiivi | häärimistä | häärimisiä |
| akkusatiivi | hääriminen; häärimisen |
häärimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | häärimisessä | häärimisissä |
| elatiivi | häärimisestä | häärimisistä |
| illatiivi | häärimiseen | häärimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | häärimisellä | häärimisillä |
| ablatiivi | häärimiseltä | häärimisiltä |
| allatiivi | häärimiselle | häärimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | häärimisenä (häärimisnä) |
häärimisinä |
| translatiivi | häärimiseksi | häärimisiksi |
| abessiivi | häärimisettä | häärimisittä |
| instruktiivi | – | häärimisin |
| komitatiivi | – | häärimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | häärimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
häärimis- | |