häämöttäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
häämöttäminen (38)
- teonnimi verbistä häämöttää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häämöttäminen | häämöttämiset |
| genetiivi | häämöttämisen | häämöttämisten häämöttämisien |
| partitiivi | häämöttämistä | häämöttämisiä |
| akkusatiivi | häämöttäminen; häämöttämisen |
häämöttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | häämöttämisessä | häämöttämisissä |
| elatiivi | häämöttämisestä | häämöttämisistä |
| illatiivi | häämöttämiseen | häämöttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | häämöttämisellä | häämöttämisillä |
| ablatiivi | häämöttämiseltä | häämöttämisiltä |
| allatiivi | häämöttämiselle | häämöttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | häämöttämisenä (häämöttämisnä) |
häämöttämisinä |
| translatiivi | häämöttämiseksi | häämöttämisiksi |
| abessiivi | häämöttämisettä | häämöttämisittä |
| instruktiivi | – | häämöttämisin |
| komitatiivi | – | häämöttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | häämöttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
häämöttämis- | |