gimma
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
gimma (9)
- (slangia) tyttö
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈgimːɑ/
- tavutus: gim‧ma
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | gimma | gimmat |
genetiivi | gimman | gimmojen (gimmain) |
partitiivi | gimmaa | gimmoja |
akkusatiivi | gimma; gimman |
gimmat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | gimmassa | gimmoissa |
elatiivi | gimmasta | gimmoista |
illatiivi | gimmaan | gimmoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | gimmalla | gimmoilla |
ablatiivi | gimmalta | gimmoilta |
allatiivi | gimmalle | gimmoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | gimmana | gimmoina |
translatiivi | gimmaksi | gimmoiksi |
abessiivi | gimmatta | gimmoitta |
instruktiivi | – | gimmoin |
komitatiivi | – | gimmoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | gimma- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
ruotsin gumma 'eukko' alunperin samassa merkityksessä[1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Rinnakkaismuodot[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- gimma Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Pohjola, Eeva: 'Tyttöä' merkitsevät slangisanat Urbaanissa sanakirjassa, s. 55. Oulun yliopisto, 2018. Teoksen verkkoversio.