geeni
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]geeni (5)
- (perinnöllisyystiede) nukleiinihappoihin tallentunut biologisen informaation yksikkö, joka koodaa yksittäistä proteiinia
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈgeːni/, [ˈge̞ːni]
- tavutus: gee‧ni
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | geeni | geenit |
| genetiivi | geenin | geenien (geenein) |
| partitiivi | geeniä | geenejä |
| akkusatiivi | geeni; geenin |
geenit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | geenissä | geeneissä |
| elatiivi | geenistä | geeneistä |
| illatiivi | geeniin | geeneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | geenillä | geeneillä |
| ablatiivi | geeniltä | geeneiltä |
| allatiivi | geenille | geeneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | geeninä | geeneinä |
| translatiivi | geeniksi | geeneiksi |
| abessiivi | geenittä | geeneittä |
| instruktiivi | – | geenein |
| komitatiivi | – | geeneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | geeni- | |
| vahva vartalo | geeni- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa](ehkä ruotsin sanasta gen) < saksan sanasta Gen, tanskalaisen kasvi- ja perinnöllisyystieteilijä Wilhelm Johannsenin luoma kreikkaan pohjautuva sana[1]
Käännökset
[muokkaa]1. nukleiinihappoihin tallentunut biologisen informaation yksikkö, joka koodaa yksittäistä proteiinia
Liittyvät sanat
[muokkaa]geenistö, geneettinen, perintötekijä, siirtogeeninen, transgeeninen
Osakäsitteet
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- geeni Kielitoimiston sanakirjassa
- geeni Tieteen termipankissa
- geeni Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 1808 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.