geeni
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
geeni (5)
- (perinnöllisyystiede) nukleiinihappoihin tallentunut biologisen informaation yksikkö, joka koodaa yksittäistä proteiinia
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈgeːni/, [ˈge̞ːni]
- tavutus: gee‧ni
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | geeni | geenit |
| genetiivi | geenin | geenien (geenein) |
| partitiivi | geeniä | geenejä |
| akkusatiivi | geeni; geenin |
geenit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | geenissä | geeneissä |
| elatiivi | geenistä | geeneistä |
| illatiivi | geeniin | geeneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | geenillä | geeneillä |
| ablatiivi | geeniltä | geeneiltä |
| allatiivi | geenille | geeneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | geeninä | geeneinä |
| translatiivi | geeniksi | geeneiksi |
| abessiivi | geenittä | geeneittä |
| instruktiivi | – | geenein |
| komitatiivi | – | geeneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | geeni- | |
| vahva vartalo | geeni- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
(ehkä ruotsin sanasta gen) < saksan sanasta Gen, tanskalaisen kasvi- ja perinnöllisyystieteilijä Wilhelm Johannsenin luoma kreikkaan pohjautuva sana[1]
Käännökset[muokkaa]
1. nukleiinihappoihin tallentunut biologisen informaation yksikkö, joka koodaa yksittäistä proteiinia
Liittyvät sanat[muokkaa]
Osakäsitteet[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
- alttiusgeeni, ASPM-geeni, geenikartta, geenimuokattu, geenimutaatio, geenipankki, geeniperintö, geeniruoka, geenitekniikka, geenivirhe, onkogeeni, syöpägeeni, vastingeeni
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.