fuusioiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
fuusioiminen (38)
- teonnimi verbistä fuusioida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | fuusioiminen | fuusioimiset |
| genetiivi | fuusioimisen | fuusioimisten fuusioimisien |
| partitiivi | fuusioimista | fuusioimisia |
| akkusatiivi | fuusioiminen; fuusioimisen |
fuusioimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | fuusioimisessa | fuusioimisissa |
| elatiivi | fuusioimisesta | fuusioimisista |
| illatiivi | fuusioimiseen | fuusioimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | fuusioimisella | fuusioimisilla |
| ablatiivi | fuusioimiselta | fuusioimisilta |
| allatiivi | fuusioimiselle | fuusioimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | fuusioimisena (fuusioimisna) |
fuusioimisina |
| translatiivi | fuusioimiseksi | fuusioimisiksi |
| abessiivi | fuusioimisetta | fuusioimisitta |
| instruktiivi | – | fuusioimisin |
| komitatiivi | – | fuusioimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | fuusioimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
fuusioimis- | |