funtsiminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]funtsiminen (38)
- teonnimi verbistä funtsia
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | funtsiminen | funtsimiset |
| genetiivi | funtsimisen | funtsimisten funtsimisien |
| partitiivi | funtsimista | funtsimisia |
| akkusatiivi | funtsiminen; funtsimisen |
funtsimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | funtsimisessa | funtsimisissa |
| elatiivi | funtsimisesta | funtsimisista |
| illatiivi | funtsimiseen | funtsimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | funtsimisella | funtsimisilla |
| ablatiivi | funtsimiselta | funtsimisilta |
| allatiivi | funtsimiselle | funtsimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | funtsimisena (funtsimisna) |
funtsimisina |
| translatiivi | funtsimiseksi | funtsimisiksi |
| abessiivi | funtsimisetta | funtsimisitta |
| instruktiivi | – | funtsimisin |
| komitatiivi | – | funtsimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | funtsimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
funtsimis- | |