forkkaaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]forkkaaminen (38)
- teonnimi verbistä forkata
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | forkkaaminen | forkkaamiset |
| genetiivi | forkkaamisen | forkkaamisten forkkaamisien |
| partitiivi | forkkaamista | forkkaamisia |
| akkusatiivi | forkkaaminen; forkkaamisen |
forkkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | forkkaamisessa | forkkaamisissa |
| elatiivi | forkkaamisesta | forkkaamisista |
| illatiivi | forkkaamiseen | forkkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | forkkaamisella | forkkaamisilla |
| ablatiivi | forkkaamiselta | forkkaamisilta |
| allatiivi | forkkaamiselle | forkkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | forkkaamisena (forkkaamisna) |
forkkaamisina |
| translatiivi | forkkaamiseksi | forkkaamisiksi |
| abessiivi | forkkaamisetta | forkkaamisitta |
| instruktiivi | – | forkkaamisin |
| komitatiivi | – | forkkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | forkkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
forkkaamis- | |