finaalisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

finaalisuus (40)

  1. se, että on finaalinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈfinɑːˌlisuːs/
  • tavutus: fi‧naa‧li‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi finaalisuus finaalisuudet
genetiivi finaalisuuden finaalisuuksien
partitiivi finaalisuutta finaalisuuksia
akkusatiivi finaalisuus;
finaalisuuden
finaalisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi finaalisuudessa finaalisuuksissa
elatiivi finaalisuudesta finaalisuuksista
illatiivi finaalisuuteen finaalisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi finaalisuudella finaalisuuksilla
ablatiivi finaalisuudelta finaalisuuksilta
allatiivi finaalisuudelle finaalisuuksille
muut sijamuodot
essiivi finaalisuutena finaalisuuksina
translatiivi finaalisuudeksi finaalisuuksiksi
abessiivi finaalisuudetta finaalisuuksitta
instruktiivi finaalisuuksin
komitatiivi finaalisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo finaalisuude-
vahva vartalo finaalisuute-
konsonantti-
vartalo
finaalisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan finaalinen vartalosta finaalis- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]