filiaatio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
filiaatio (3)
- sukulaisuussuhde, jossa toinen on toisen lapsi
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | filiaatio | filiaatiot |
| genetiivi | filiaation | filiaatioiden filiaatioitten |
| partitiivi | filiaatiota | filiaatioita |
| akkusatiivi | filiaatio; filiaation |
filiaatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | filiaatiossa | filiaatioissa |
| elatiivi | filiaatiosta | filiaatioista |
| illatiivi | filiaatioon | filiaatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | filiaatiolla | filiaatioilla |
| ablatiivi | filiaatiolta | filiaatioilta |
| allatiivi | filiaatiolle | filiaatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | filiaationa | filiaatioina |
| translatiivi | filiaatioksi | filiaatioiksi |
| abessiivi | filiaatiotta | filiaatioitta |
| instruktiivi | – | filiaatioin |
| komitatiivi | – | filiaatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | filiaatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. sukulaisuussuhde, jossa toinen on toisen lapsi
|