fiftari
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
fiftari (6)
- (arkikieltä) 50-luvun kulttuuria ja muotia ihannoiva henkilö
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | fiftari | fiftarit |
| genetiivi | fiftarin | fiftarien fiftareiden fiftareitten |
| partitiivi | fiftaria | fiftareita fiftareja |
| akkusatiivi | fiftari; fiftarin |
fiftarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | fiftarissa | fiftareissa |
| elatiivi | fiftarista | fiftareista |
| illatiivi | fiftariin | fiftareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | fiftarilla | fiftareilla |
| ablatiivi | fiftarilta | fiftareilta |
| allatiivi | fiftarille | fiftareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | fiftarina | fiftareina |
| translatiivi | fiftariksi | fiftareiksi |
| abessiivi | fiftaritta | fiftareitta |
| instruktiivi | – | fiftarein |
| komitatiivi | – | fiftareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | fiftari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- fiftari Kielitoimiston sanakirjassa