fauni
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]fauni (5)
- alkujaan Faunus-jumalan poika
- myöhemmin metsänhaltija
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈfɑu̯ni/
- tavutus: fau‧ni
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | fauni | faunit |
| genetiivi | faunin | faunien (faunein) |
| partitiivi | faunia | fauneja |
| akkusatiivi | fauni; faunin |
faunit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | faunissa | fauneissa |
| elatiivi | faunista | fauneista |
| illatiivi | fauniin | fauneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | faunilla | fauneilla |
| ablatiivi | faunilta | fauneilta |
| allatiivi | faunille | fauneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | faunina | fauneina |
| translatiivi | fauniksi | fauneiksi |
| abessiivi | faunitta | fauneitta |
| instruktiivi | – | faunein |
| komitatiivi | – | fauneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | fauni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- fauni Kielitoimiston sanakirjassa