fakkiintuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
fakkiintuminen (38)
- teonnimi verbistä fakkiintua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | fakkiintuminen | fakkiintumiset |
| genetiivi | fakkiintumisen | fakkiintumisten fakkiintumisien |
| partitiivi | fakkiintumista | fakkiintumisia |
| akkusatiivi | fakkiintuminen; fakkiintumisen |
fakkiintumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | fakkiintumisessa | fakkiintumisissa |
| elatiivi | fakkiintumisesta | fakkiintumisista |
| illatiivi | fakkiintumiseen | fakkiintumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | fakkiintumisella | fakkiintumisilla |
| ablatiivi | fakkiintumiselta | fakkiintumisilta |
| allatiivi | fakkiintumiselle | fakkiintumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | fakkiintumisena (fakkiintumisna) |
fakkiintumisina |
| translatiivi | fakkiintumiseksi | fakkiintumisiksi |
| abessiivi | fakkiintumisetta | fakkiintumisitta |
| instruktiivi | – | fakkiintumisin |
| komitatiivi | – | fakkiintumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | fakkiintumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
fakkiintumis- | |