estin
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]estin (33)
- jonkin estämiseen tarkoitettu laite tai sen osa
- ylitäytön estin sähköä johtaville nesteille
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈest̪in/
- tavutus: es‧tin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | estin | estimet |
| genetiivi | estimen | estimien estinten |
| partitiivi | estintä | estimiä |
| akkusatiivi | estin; estimen |
estimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | estimessä | estimissä |
| elatiivi | estimestä | estimistä |
| illatiivi | estimeen | estimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | estimellä | estimillä |
| ablatiivi | estimeltä | estimiltä |
| allatiivi | estimelle | estimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | estimenä (estinnä) |
estiminä |
| translatiivi | estimeksi | estimiksi |
| abessiivi | estimettä | estimittä |
| instruktiivi | – | estimin |
| komitatiivi | – | estimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | estime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
estin- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- estin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]estin
- indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä estää