esteri
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]esteri (6)
- (kemia) orgaaninen yhdiste, jonka funktionaalisessa ryhmässä on happisillan välityksellä liittynyt yhteen kaksi hiiltä, joista toiseen on lisäksi sitoutunut kaksoissidoksella happi
- Estereitä muodostuu alkoholin reagoidessa orgaanisen tai epäorgaanisen hapon kanssa.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈes.t̪e.ri/
- tavutus: es‧te‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | esteri | esterit |
| genetiivi | esterin | esterien estereiden estereitten |
| partitiivi | esteriä | estereitä esterejä |
| akkusatiivi | esteri; esterin |
esterit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | esterissä | estereissä |
| elatiivi | esteristä | estereistä |
| illatiivi | esteriin | estereihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | esterillä | estereillä |
| ablatiivi | esteriltä | estereiltä |
| allatiivi | esterille | estereille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | esterinä | estereinä |
| translatiivi | esteriksi | estereiksi |
| abessiivi | esterittä | estereittä |
| instruktiivi | – | esterein |
| komitatiivi | – | estereine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | esteri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |