esineistö
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
esineistö (1)
- jonkin paikan tai muun kontekstin esineet kokonaisuutena
- Suomen rautakauden esineistö
- Ståhlbergin lapsuudenkodin esineistö
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈesiˌnei̯st̪ø/
- tavutus: e‧si‧neis‧tö
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | esineistö | esineistöt |
| genetiivi | esineistön | esineistöjen |
| partitiivi | esineistöä | esineistöjä |
| akkusatiivi | esineistö; esineistön |
esineistöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | esineistössä | esineistöissä |
| elatiivi | esineistöstä | esineistöistä |
| illatiivi | esineistöön | esineistöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | esineistöllä | esineistöillä |
| ablatiivi | esineistöltä | esineistöiltä |
| allatiivi | esineistölle | esineistöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | esineistönä | esineistöinä |
| translatiivi | esineistöksi | esineistöiksi |
| abessiivi | esineistöttä | esineistöittä |
| instruktiivi | – | esineistöin |
| komitatiivi | – | esineistöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | esineistö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. jonkin kontekstin esineet kokonaisuutena
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |