esineellisyys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

esineellisyys (40)

  1. se, että on esineellinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈesiˌneːlːisyːs/
  • tavutus: e‧si‧neel‧li‧syys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi esineellisyys esineellisyydet
genetiivi esineellisyyden esineellisyyksien
partitiivi esineellisyyttä esineellisyyksiä
akkusatiivi esineellisyys;
esineellisyyden
esineellisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi esineellisyydessä esineellisyyksissä
elatiivi esineellisyydestä esineellisyyksistä
illatiivi esineellisyyteen esineellisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi esineellisyydellä esineellisyyksillä
ablatiivi esineellisyydeltä esineellisyyksiltä
allatiivi esineellisyydelle esineellisyyksille
muut sijamuodot
essiivi esineellisyytenä esineellisyyksinä
translatiivi esineellisyydeksi esineellisyyksiksi
abessiivi esineellisyydettä esineellisyyksittä
instruktiivi esineellisyyksin
komitatiivi esineellisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo esineellisyyde-
vahva vartalo esineellisyyte-
konsonantti-
vartalo
esineellisyyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan esineellinen vartalosta esineellis- ja suffiksista -yys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]