eräs

Wikisanakirjasta
Katso myös: eras

Suomi[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

eräs (41)

  1. (indefiniittinen) asia, ihminen tai muu olento, jota kuulija ei aina ennestään tiedä; puhuja sen sijaan on siitä tietoinen, mutta ei (heti) paljasta sitä
    Eräs herra kävi kysymässä sinua.
    Haluaisin keskustella eräästä asiasta.
    Eräs nähtiin kylillä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈeræs/
  • tavutus: e‧räs

Taivutus[muokkaa]

Huomautukset[muokkaa]

Etymologia[muokkaa]

Sana on tullut yleiskieleen vasta Kalevalan (1835) myötä, ja yleistynyt Aleksis Kiven tuotannon vaikutuksesta. Aiemmin sanaa käytettiin vain itäisissä murteissa.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

muuan, muudan

Yhdyssanat[muokkaa]

eräänlainen

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • eräs Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 613, 1252 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 126–127, 132–133. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.