eräs
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
![]() |
Suomi[muokkaa]
Pronomini[muokkaa]
eräs (41)
- (indefiniittinen) asia, ihminen tai muu olento, jota kuulija ei aina ennestään tiedä; puhuja sen sijaan on siitä tietoinen, mutta ei (heti) paljasta sitä
- Eräs herra kävi kysymässä sinua.
- Haluaisin keskustella eräästä asiasta.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈeræs/
- tavutus: e‧räs
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | eräs | eräät |
genetiivi | erään | eräiden eräitten |
partitiivi | erästä | eräitä |
akkusatiivi | eräs; erään | eräät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | eräässä | eräissä |
elatiivi | eräästä | eräistä |
illatiivi | erääseen | eräisiin (eräihin) |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | eräällä | eräillä |
ablatiivi | eräältä | eräiltä |
allatiivi | eräälle | eräille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | eräänä | eräinä |
translatiivi | erääksi | eräiksi |
abessiivi | (eräättä) | (eräittä) |
instruktiivi | – | eräin |
komitatiivi | – | eräine |
Huomautukset[muokkaa]
- Pronominin eräs käyttö epämääräisenä artikkelina on suomen kielen kannalta virheellinen.
Etymologia[muokkaa]
Sana on tullut yleiskieleen vasta Kalevalan (1835) myötä, ja yleistynyt Aleksis Kiven tuotannon vaikutuksesta. Aiemmin sanaa käytettiin vain itäisissä murteissa.[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- eräs Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 126–127, 132–133. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.