erottanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
erottanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä erottaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | erottanut | erottaneet |
| genetiivi | erottaneen | erottaneiden erottaneitten |
| partitiivi | erottanutta | erottaneita |
| akkusatiivi | erottanut; erottaneen | erottaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erottaneessa | erottaneissa |
| elatiivi | erottaneesta | erottaneista |
| illatiivi | erottaneeseen | erottaneisiin erottaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erottaneella | erottaneilla |
| ablatiivi | erottaneelta | erottaneilta |
| allatiivi | erottaneelle | erottaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erottaneena | erottaneina |
| translatiivi | erottaneeksi | erottaneiksi |
| abessiivi | erottaneetta | erottaneitta |
| instruktiivi | – | erottanein |
| komitatiivi | – | erottaneine |