ergatiivisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ergatiivisuus (40)
- (kielitiede) se, että kielessä kohdellaan transitiivilauseen objektia ja intransitiivilauseen subjektia samalla tavalla (esim. joissain kielissä esiintyvät "metsästäjältä tappoi susi" -tyyliset rakenteet merkityksessä 'metsästäjä tappoi suden' [objekti "susi" samassa sijamuodossa kuin subjektina lauseessa "susi nukkuu"] tai "metsästäjä tappoi suden ja putosi jokeen" -tyylisten lauseiden tulkitseminen niin, että susi putosi jokeen eikä metsästäjä)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈergɑˌt̪iːʋisuːs/
- tavutus: er‧ga‧tii‧vi‧suus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ergatiivisuus | ergatiivisuudet |
| genetiivi | ergatiivisuuden | ergatiivisuuksien |
| partitiivi | ergatiivisuutta | ergatiivisuuksia |
| akkusatiivi | ergatiivisuus; ergatiivisuuden |
ergatiivisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ergatiivisuudessa | ergatiivisuuksissa |
| elatiivi | ergatiivisuudesta | ergatiivisuuksista |
| illatiivi | ergatiivisuuteen | ergatiivisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ergatiivisuudella | ergatiivisuuksilla |
| ablatiivi | ergatiivisuudelta | ergatiivisuuksilta |
| allatiivi | ergatiivisuudelle | ergatiivisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ergatiivisuutena | ergatiivisuuksina |
| translatiivi | ergatiivisuudeksi | ergatiivisuuksiksi |
| abessiivi | ergatiivisuudetta | ergatiivisuuksitta |
| instruktiivi | – | ergatiivisuuksin |
| komitatiivi | – | ergatiivisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ergatiivisuude- | |
| vahva vartalo | ergatiivisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
ergatiivisuut- | |
Käännökset[muokkaa]
1. kielitiede
|