erääntyminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]erääntyminen (38)
- teonnimi verbistä erääntyä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | erääntyminen | erääntymiset |
| genetiivi | erääntymisen | erääntymisten erääntymisien |
| partitiivi | erääntymistä | erääntymisiä |
| akkusatiivi | erääntyminen; erääntymisen |
erääntymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erääntymisessä | erääntymisissä |
| elatiivi | erääntymisestä | erääntymisistä |
| illatiivi | erääntymiseen | erääntymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erääntymisellä | erääntymisillä |
| ablatiivi | erääntymiseltä | erääntymisiltä |
| allatiivi | erääntymiselle | erääntymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erääntymisenä (erääntymisnä) |
erääntymisinä |
| translatiivi | erääntymiseksi | erääntymisiksi |
| abessiivi | erääntymisettä | erääntymisittä |
| instruktiivi | – | erääntymisin |
| komitatiivi | – | erääntymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | erääntymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
erääntymis- | |