epidemia

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: epidémia


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

epidemia (12)

  1. (epidemiologia) lyhyen ajan kuluessa poikkeuksellisen suurta osaa alueen väestöstä tartuttava tartuntatauti
    Hubein alueella sijaitsee Wuhanin kaupunki, josta alkanut epidemia on herättänyt kasvavaa huolta ympäri maailman. (yle.fi)
  2. (arkikieltä) jonkin rajatun ryhmän sisällä laajasti levinnyt tartunta
    Prostituoitujen keskuudessa leviää jokin vielä tunnistamaton epidemia.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi epidemia epidemiat
genetiivi epidemian epidemioiden
epidemioitten
(epidemiain)
partitiivi epidemiaa epidemioita
akkusatiivi epidemia;
epidemian
epidemiat
sisäpaikallissijat
inessiivi epidemiassa epidemioissa
elatiivi epidemiasta epidemioista
illatiivi epidemiaan epidemioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi epidemialla epidemioilla
ablatiivi epidemialta epidemioilta
allatiivi epidemialle epidemioille
muut sijamuodot
essiivi epidemiana epidemioina
translatiivi epidemiaksi epidemioiksi
abessiivi epidemiatta epidemioitta
instruktiivi epidemioin
komitatiivi epidemioine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

influenssaepidemia, lavantautiepidemia, rokkoepidemia, salmonellaepidemia

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • epidemia Kielitoimiston sanakirjassa
  • epidemia Tieteen termipankissa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Epidemia. Kotimaisten kielten keskus

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

epidemia f. (monikko epidemias)

  1. epidemia

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • epidemia Real Academia Españolan sanakirjassa

Ido[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

epidemia

  1. epidemia

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

epidemia f. (monikko epidemie)

  1. epidemia

Puola[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

epidemia f.

  1. epidemia