epeli

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

epeli

  1. (leikkimielinen) veijari

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi epeli epelit
genetiivi epelin epelien
epeleiden
epeleitten
partitiivi epeliä epeleitä
epelejä
akkusatiivi epeli;
epelin
epelit
sisäpaikallissijat
inessiivi epelissä epeleissä
elatiivi epelistä epeleistä
illatiivi epeliin epeleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi epelillä epeleillä
ablatiivi epeliltä epeleiltä
allatiivi epelille epeleille
muut sijamuodot
essiivi epelinä epeleinä
translatiivi epeliksi epeleiksi
abessiivi epelittä epeleittä
instruktiivi epelein
komitatiivi epeleine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

mahdollisesti kieltoverbin partisiipista epä, kuten ehkä epakko ja epattokin[1]

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. hakusana epeli