epäröiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
epäröiminen (38)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | epäröiminen | epäröimiset |
| genetiivi | epäröimisen | epäröimisten epäröimisien |
| partitiivi | epäröimistä | epäröimisiä |
| akkusatiivi | epäröiminen; epäröimisen |
epäröimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | epäröimisessä | epäröimisissä |
| elatiivi | epäröimisestä | epäröimisistä |
| illatiivi | epäröimiseen | epäröimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | epäröimisellä | epäröimisillä |
| ablatiivi | epäröimiseltä | epäröimisiltä |
| allatiivi | epäröimiselle | epäröimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | epäröimisenä (epäröimisnä) |
epäröimisinä |
| translatiivi | epäröimiseksi | epäröimisiksi |
| abessiivi | epäröimisettä | epäröimisittä |
| instruktiivi | – | epäröimisin |
| komitatiivi | – | epäröimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | epäröimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
epäröimis- | |
Käännökset[muokkaa]
1. epäröidä-verbistä muodostettu teonnimi
|