epäilyttäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
epäilyttäminen (38)
- teonnimi verbistä epäilyttää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | epäilyttäminen | epäilyttämiset |
| genetiivi | epäilyttämisen | epäilyttämisten epäilyttämisien |
| partitiivi | epäilyttämistä | epäilyttämisiä |
| akkusatiivi | epäilyttäminen; epäilyttämisen |
epäilyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | epäilyttämisessä | epäilyttämisissä |
| elatiivi | epäilyttämisestä | epäilyttämisistä |
| illatiivi | epäilyttämiseen | epäilyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | epäilyttämisellä | epäilyttämisillä |
| ablatiivi | epäilyttämiseltä | epäilyttämisiltä |
| allatiivi | epäilyttämiselle | epäilyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | epäilyttämisenä (epäilyttämisnä) |
epäilyttämisinä |
| translatiivi | epäilyttämiseksi | epäilyttämisiksi |
| abessiivi | epäilyttämisettä | epäilyttämisittä |
| instruktiivi | – | epäilyttämisin |
| komitatiivi | – | epäilyttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | epäilyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
epäilyttämis- | |