emigroituminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
emigroituminen (38)
- teonnimi verbistä emigroitua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | emigroituminen | emigroitumiset |
| genetiivi | emigroitumisen | emigroitumisten emigroitumisien |
| partitiivi | emigroitumista | emigroitumisia |
| akkusatiivi | emigroituminen; emigroitumisen |
emigroitumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | emigroitumisessa | emigroitumisissa |
| elatiivi | emigroitumisesta | emigroitumisista |
| illatiivi | emigroitumiseen | emigroitumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | emigroitumisella | emigroitumisilla |
| ablatiivi | emigroitumiselta | emigroitumisilta |
| allatiivi | emigroitumiselle | emigroitumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | emigroitumisena (emigroitumisna) |
emigroitumisina |
| translatiivi | emigroitumiseksi | emigroitumisiksi |
| abessiivi | emigroitumisetta | emigroitumisitta |
| instruktiivi | – | emigroitumisin |
| komitatiivi | – | emigroitumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | emigroitumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
emigroitumis- | |