emeritus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

emeritus (39)[1]

  1. täysinpalvellut miespuolinen henkilö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi emeritus emeritukset
genetiivi emerituksen emeritusten
emerituksien
partitiivi emeritusta emerituksia
akkusatiivi emeritus;
emerituksen
emeritukset
sisäpaikallissijat
inessiivi emerituksessa emerituksissa
elatiivi emerituksesta emerituksista
illatiivi emeritukseen emerituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi emerituksella emerituksilla
ablatiivi emeritukselta emerituksilta
allatiivi emeritukselle emerituksille
muut sijamuodot
essiivi emerituksena emerituksina
translatiivi emeritukseksi emerituksiksi
abessiivi emerituksetta emerituksitta
instruktiivi emerituksin
komitatiivi emerituksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

latinan kielen emereo << ex- +‎ mereo

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

emeritusprofessori

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39