emännöitsevä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
emännöitsevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä emännöidä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | emännöitsevä | emännöitsevät |
| genetiivi | emännöitsevän | emännöitsevien (emännöitseväin) |
| partitiivi | emännöitsevää | emännöitseviä |
| akkusatiivi | emännöitsevä; emännöitsevän | emännöitsevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | emännöitsevässä | emännöitsevissä |
| elatiivi | emännöitsevästä | emännöitsevistä |
| illatiivi | emännöitsevään | emännöitseviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | emännöitsevällä | emännöitsevillä |
| ablatiivi | emännöitsevältä | emännöitseviltä |
| allatiivi | emännöitsevälle | emännöitseville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | emännöitsevänä | emännöitsevinä |
| translatiivi | emännöitseväksi | emännöitseviksi |
| abessiivi | emännöitsevättä | emännöitsevittä |
| instruktiivi | – | emännöitsevin |
| komitatiivi | – | emännöitsevine |