emännöitseminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
emännöitseminen (38)
- teonnimi verbistä emännöidä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | emännöitseminen | emännöitsemiset |
| genetiivi | emännöitsemisen | emännöitsemisten emännöitsemisien |
| partitiivi | emännöitsemistä | emännöitsemisiä |
| akkusatiivi | emännöitseminen; emännöitsemisen |
emännöitsemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | emännöitsemisessä | emännöitsemisissä |
| elatiivi | emännöitsemisestä | emännöitsemisistä |
| illatiivi | emännöitsemiseen | emännöitsemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | emännöitsemisellä | emännöitsemisillä |
| ablatiivi | emännöitsemiseltä | emännöitsemisiltä |
| allatiivi | emännöitsemiselle | emännöitsemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | emännöitsemisenä (emännöitsemisnä) |
emännöitsemisinä |
| translatiivi | emännöitsemiseksi | emännöitsemisiksi |
| abessiivi | emännöitsemisettä | emännöitsemisittä |
| instruktiivi | – | emännöitsemisin |
| komitatiivi | – | emännöitsemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | emännöitsemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
emännöitsemis- | |