elaatio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
elaatio (3)
- eheyden ja täydellisyyden harhakuvaa edustava mieliala
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | elaatio | elaatiot |
| genetiivi | elaation | elaatioiden elaatioitten |
| partitiivi | elaatiota | elaatioita |
| akkusatiivi | elaatio; elaation |
elaatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | elaatiossa | elaatioissa |
| elatiivi | elaatiosta | elaatioista |
| illatiivi | elaatioon | elaatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | elaatiolla | elaatioilla |
| ablatiivi | elaatiolta | elaatioilta |
| allatiivi | elaatiolle | elaatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | elaationa | elaatioina |
| translatiivi | elaatioksi | elaatioiksi |
| abessiivi | elaatiotta | elaatioitta |
| instruktiivi | – | elaatioin |
| komitatiivi | – | elaatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | elaatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |