elättäjä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]elättäjä (10)
- henkilö, joka elättää jotakuta
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈelæt̪ˌt̪æjæ/
- tavutus: e‧lät‧tä‧jä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | elättäjä | elättäjät |
| genetiivi | elättäjän | elättäjien (elättäjäin) |
| partitiivi | elättäjää | elättäjiä |
| akkusatiivi | elättäjä; elättäjän |
elättäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | elättäjässä | elättäjissä |
| elatiivi | elättäjästä | elättäjistä |
| illatiivi | elättäjään | elättäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | elättäjällä | elättäjillä |
| ablatiivi | elättäjältä | elättäjiltä |
| allatiivi | elättäjälle | elättäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | elättäjänä | elättäjinä |
| translatiivi | elättäjäksi | elättäjiksi |
| abessiivi | elättäjättä | elättäjittä |
| instruktiivi | – | elättäjin |
| komitatiivi | – | elättäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | elättäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka elättää jotakuta
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- elättäjä Kielitoimiston sanakirjassa