eläköityminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]eläköityminen (38)
- teonnimi verbistä eläköityä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | eläköityminen | eläköitymiset |
| genetiivi | eläköitymisen | eläköitymisten eläköitymisien |
| partitiivi | eläköitymistä | eläköitymisiä |
| akkusatiivi | eläköityminen; eläköitymisen |
eläköitymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | eläköitymisessä | eläköitymisissä |
| elatiivi | eläköitymisestä | eläköitymisistä |
| illatiivi | eläköitymiseen | eläköitymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | eläköitymisellä | eläköitymisillä |
| ablatiivi | eläköitymiseltä | eläköitymisiltä |
| allatiivi | eläköitymiselle | eläköitymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | eläköitymisenä (eläköitymisnä) |
eläköitymisinä |
| translatiivi | eläköitymiseksi | eläköitymisiksi |
| abessiivi | eläköitymisettä | eläköitymisittä |
| instruktiivi | – | eläköitymisin |
| komitatiivi | – | eläköitymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | eläköitymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
eläköitymis- | |