eheyttäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
eheyttäminen (38)
- teonnimi verbistä eheyttää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | eheyttäminen | eheyttämiset |
| genetiivi | eheyttämisen | eheyttämisten eheyttämisien |
| partitiivi | eheyttämistä | eheyttämisiä |
| akkusatiivi | eheyttäminen; eheyttämisen |
eheyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | eheyttämisessä | eheyttämisissä |
| elatiivi | eheyttämisestä | eheyttämisistä |
| illatiivi | eheyttämiseen | eheyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | eheyttämisellä | eheyttämisillä |
| ablatiivi | eheyttämiseltä | eheyttämisiltä |
| allatiivi | eheyttämiselle | eheyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | eheyttämisenä (eheyttämisnä) |
eheyttämisinä |
| translatiivi | eheyttämiseksi | eheyttämisiksi |
| abessiivi | eheyttämisettä | eheyttämisittä |
| instruktiivi | – | eheyttämisin |
| komitatiivi | – | eheyttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | eheyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
eheyttämis- | |